Kun uskomme Kristukseen Jeesukseen ja olemme hänen yhteydessään, voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa. Ef.3:12 UT2020.
Meidän onnellisuuteemme ja hengelliseen hedelmällisyyteemme vaikuttaa suuresti se, millaisena näemme Jumalan. Onko Jumala meille ankara ja vaativa auktoriteetti vai onko hän isä, joka ottaa meidät aina hymyillen vastaan. Jos uskomme, että taivaan Isä viettää mielellään aikaa kanssamme, että hän iloitsee tavata meitä, että hän rakastaa ottaa meitä syliinsä ja että hän lupaa meille aina hyviä asioita, silloin voimme lähestyä häntä pienen lapsen tavalla. Miten pieni lapsi lähestyy isukkia? Hyppien jalalta toiselle, pyörähdellen, höpöttäen lapsen kielellä hassuja asioita, naurahdellen ja tanssahdellen, leikitellen käsillään ja hassutellen eri tavoin – sano sinä. Kaukana siitä on kaikenlainen jäykkyys ja pelonsekainen mykkyys.
Tämä uskontohan meistä tekee jäykkiä ja pelonsekaisia ihmisiä, jotka Jumalasta mainittaessa kadottavat ensi sekunnista oman persoonansa. Tämä uskontohan meitä syyllistää niin että kartamme kirkkoja ja hengellisiä tilaisuuksia. Otamme naamion kasvoillemme ja alamme esittää kunnollista ihmistä.
Ei kannattaisi. On parempi olla aito kuin kunnollinen. Eikö pienen lapsen herttaisuus kumpua juuri aitoudesta? Jeesus arvosti kovasti lapsen aitoutta.
»Se, joka ottaa tämän lapsen luokseen minun nimissäni, ottaa luokseen minut. Ja se, joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen minun lähettäjäni. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on oikeasti suuri.» Luuk.9:48 UT2020.
Meidän aikuisten tulisi yrittää säilyttää lapsen mielisyys jumalasuhteessamme ja luottaa Jumalan hyvyyteen, hänen armoonsa, hänen kärsivällisyyteensä ja ennen kaikkea hänen kykyynsä tuoda meistä esiin se kutsumus, jonka siemenen hän on sisimpäämme istuttanut. Se siemen sisältää Jumalan valtakunnan kasvun meidän henkilökohtaisessa elämässämme. Lähtökohtaisesti meidän asenteemme tulisi olla se, että Jumala taatusti hoitaa meitä, varjelee elämäämme, johdattaa turvallista reittiä ja vaikeimmissa kohdissa kantaa meitä yli vaarojen ja vaikeuksien. Kristus ei hylkää lastaan saati kiroa häntä tuomion lausumisella.
Jos joku kuulee sanani ja jättää noudattamatta niitä, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Joh.12:47 UT2020.
Mene siis rauhassa päivääsi. Elä tämä päivä uskon luottamuksessa Jumalaan. Rakasta Herraa, hänkin rakastaa sinua. Isänä olemisen kokemus on minullekin tuttu, siksi uskallan sanoa: Kiepu, naura ja ilakoi hänen edessään, että hän saa nauraa sinun kieppumistasi. Puhu hänelle, hän rakastaa kuulla jokelluksiasi ja omintakeisia ilmaisujasi, kun hän huvittuneena kuuntelee lapsensa tapailevan sanoja ja ensilauseitaan.
Copyright © 2024 Simo Papunen
Vartiopaikka 