Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2024

Siksi siedän heikkouksiani samoin kuin niitä loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joita saan kärsiä Kristuksen vuoksi. Heikkona olen vahva. 2.Kor.12:10 UT2020.

Jos sinulta kysyttäisiin, mikä on sellainen yksittäinen ihmisiin liittyvä ongelma, johon törmäät sekä seurakunnassa että yleensäkin elämässä, mitä vastaisit? Minä vastaisin: itsekeskeisyys.

Itsekeskeisyys ilmenee voimakastahtoisuutena, oman mielipiteen ajamisena, jopa narsismina. Itsekeskeiset ihmiset eivät kuuntele muita, heitä ohjaa oma tahto. Itsekeskeinen ihminen ei kykene olemaan empaattinen ja asettumaan toisten asemaan, häntä ohjaavat omat subjektiiviset tunteet ja loputon itsevarmuus. He ovat lammastarhan puskijoita. Aina puskemassa toiset pois tieltä. Heidän mottonsa on: ”täältä tulee lopullinen totuus, täältä tulen minä!” Pahinta on, että tällaiset ihmiset valikoituvat kirkkojen johtotehtäviin, herätysliikkeiden eturiviin ja seurakunnan pastoreiksi tai vanhimmistoon.

Raamatusta nousee kuitenkin esiin erilainen kuva hurskaasta ihmisestä. Todelliset Jumalan palvelijat joutuvat tilanteisiin, joissa he tulevat syvästi ja aidosti tiedostamaan oman heikkoutensa. Heillä voi olla ruumiillisia heikkouksia tai luonteen ongelmia. Heillä voi olla ”pistin lihassa”. He ovat niin tietoisia omista puutteistaan, että he epätoivoisesti tarvitsevat Jumalaa avukseen. Eikä vain kerran tai kaksi, vaan joka hetki.

Niinpä haluan rohkaista sinua, jos tunnet olevasi epätäydellinen, jos koet häpeää itsestäsi, jos sinua syrjitään, jos sinulla on alemmuuden tunnetta, jos koet olevasi alamittainen. Juuri siinä Jumala on sinua lähellä. Hän voi olla apu, joka kääntää heikkouden vahvuudeksi, häpeän kunniaksi, alamittaisuuden voitoksi, alemmuuden Jumalalle otolliseksi nöyryydeksi. Siinä sinun elämäsi ja Jumalan todellisuus yhtyvät. Niin kuin hedelmäpuu jalostetaan, niin sinutkin jalostetaan sen haavan kautta, joka sinussa on. Älä siis ole häpeissäsi, älä pelkää: Jumalan voima on sinunkin kohdallasi riittävä, sillä: »Voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen.» 2.Kor.12:9 UT2020.

Mutta Daavid vastasi: ”Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Miksi te yritätte johtaa minua harhaan? 2.Sam.19:23.

Onko sinun elämässäsi joku, joka aina puuttuu sinun asioihisi? Haluaisitko sanoa hänelle: ”Hanki oma elämä!” Jos niin on, esitän arvauksen: hän on joku sinun lapsuuden aikaisen perheesi jäsen! Äiti tai isä tai joku sisaruksistasi! Jos ei sitten anoppi! Daavidin tapauksessa oli kysymys hänen serkuistaan. [Tarkemmin sanoen sisaren pojista, ks. 1.Aik.2:16.]

Minulla on ollut ”ilo” saada näitä elämääni sekaantujia sulostuttamaan minun oloani ihan useampiakin. Heidän tapansa puuttua asioihini vaikuttaa holhoamiselta. He saavat minut tuntemaan itseni pikkulapseksi, joka ei muka osaa itse päättää asioistaan. Heidän viisautensa on pelkkää kontrolloimista, halua toteuttaa omia päähänpinttymiään ja keskenkasvuisia tapojaan minun kauttani. Heidän ohjauksensa takana on usein silkka väärinkäsitys, räikeästi vääristynyt kuva minusta. Sama tilanne esiintyy myös herkästi seurakunnassa. Seurakunnan silmäätekevät esittävät odotuksia ja vaatimuksia, jotka vain heijastavat sitä tosiasiaa, että he eivät tunne minua eivätkä olosuhteitani. He eivät tiedä asioitani, ja siksi esittävät sokeaan arvailuun perustuvia ratkaisuja. Joskus heidän oma uskonkiihkoilunsa vain pursuaa heistä ulos kuin rikkipitoinen höyry tulivuoresta.

Niinpä rohkaisen sinua, jos olet yhtään samassa tilanteessa. Hankkiudu eroon tai ainakin kauemmaksi noista, jotka holhoavat sinua ja suosittelevat sinulle tekoja, jotka eivät ole sinun persoonasi tai uskosi mukaisia. Ole rohkeasti oma itsesi. Eihän sinun tarvitse olla mikään kapinallinen, mikään hunsvotti, joka ei kuuntele ketään. En suosittele mitään niskoittelua niskoittelun vuoksi. Mutta jokaisen tulee oppia ottamaan vastuu itsestään ja tekemään omia päätöksiä. Jokaisen tulee saada elää niin kuin katsoo oikeaksi, varsinkin jos ihminen haluaa elää jumalisesti ja kristillisen moraalin mukaan. Sitä kun ei automaattisesti löydä seurakunnasta – oletko huomannut sen? Jos haluat elää Kristuksen tosi seuraajana, sinun tulee oppia asiat Raamatusta eikä tehdä niin kuin kaikki muutkin ihmiset tekevät – edes uskovista ei aina kannata ottaa mallia.

Ole siis rohkeasti oma itsesi. Tee sen mukaan kuin sana suosittelee. Elä rauhassa kaikkien kanssa, mutta riittävän kaukana holhoajista. Kasva aikuiseksi. Rakenna elämääsi Kristus-kalliolle Jumalan sanalla ja rukouksella. Ole päättäväinen Kristuksen seuraaja – kokosydämisesti. Niin saat kasvaa aikuiseksi myös uskossa ja tiedät, että tämä apostoli Johanneksen neuvo on tarkoitettu sinun kaltaisillesi:

Teissä kyllä pysyy Kristukselta saamanne voitelu, eikä kenenkään tarvitse opettaa teitä. Tuo voitelu opettaa teille kaiken, sillä se on totta, ei valhetta. Pitäkää kiinni tästä opetuksesta. 1.Joh.2:27 UT2020.

Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta? Hab.1:3.

Näin profeetta parahtaa, kun hän kärsii ongelmasta, josta myös monet meidän aikamme ihmiset kärsivät. Sinäkin voit joutua kärsimään väkivaltaa eri muodoissaan, jos ei fyysistä, niin henkistä. Sinun tulee Jumalan palvelijana osata valita oikea tie: olla provosoitumatta, jättää kostamatta, sillä kosto on aina lihan mieliteko – pysyä rauhan lapsena (Luuk.10:6 KR38). Jos sinun rauhasi ei heille kelpaa, se palaa sinulle takaisin ja voit antaa sen niille, jotka ovat sen arvoisia. Jos sinua ahdistetaan, voit vetäytyä kauemmaksi. Etsiydy jumalisten ihmisten seuraan (Luuk.8:21).

Tänä päivänä monet joutuvat kokemaan suoranaista kiusaamista. Koulussa tai työpaikalla voi kuka tahansa joutua yhtäkkiä eristetyksi muista. Syy voi olla jokin poikkeava mielipide, persoonallisuuden erilaisuus tai vain liian korkea moraali. Ihmisille on vaikeaa sulattaa, kun joku elää korkeamman moraalin mukaan ja toimii hurskaammin kuin keskivertoihmiset. Vakaumuksellisuus on pelottavaa, oman tien kulkeminen kummallista. Kristillinen usko kaiken kaikkiaan – eikö se olekin jäänne jostakin muinaisuudesta?

Uskon tunnustaminen joukon keskellä voi riittää vainoamisen syyksi. Vainoaminen ei aina ole avointa, vaan peiteltyä juonittelua, jäynän tekoa, takana puhumista, erilaista myyräntyötä, epäluottamuksen rakentamista ja myrkyn kylvämistä. Näiden keskellä joudumme uskovina aika ajoin luovimaan ja opettelemaan rauhan lapsena elämistä. Ahdinkomme voi ajoittain tuntua ylivoimaiselta, mutta Henki auttaa meitä niin ettemme lihan himoa täytä. Minä sanon teille: kulkekaa Hengen voimalla, niin ette toteuta ruumiinne itsekkäitä haluja. Gal.5:16 UT2020.

Ahdinkomme keskellä turvaudumme aina Jumalan apuun, sillä: hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:12-14. He eivät kuule kurjien itkua – Jumala sen kuulee. Job.34:28.