Jeesus vastasi: »Teille on paljastettu Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vain vertausten avulla, jotta he eivät nähdessään näkisi eivätkä kuullessaan ymmärtäisi.» Luuk.8:10 UT2020.
Raamatussa mainitaan salaisuuksiksi monia uskon kannalta olennaisia asioita. Vertaukset auttavat näiden salaisuuksien avaamisessa, jos ihmiset vain haluavat nähdä vähän vaivaa. Monet eivät jaksa miettiä käsitteellisiä asioita. He luottavat uskonnon ammattilaisiin – selittäkööt papit.
On vähän luonnekysymys, jaksanko paneutua Raamatun salaisuuksiin. Introvertit (sisäänpäin kääntyneet) ihmiset ehkä syventyvät asioihin ilman suurempaa meteliä. Heillä ei välttämättä ole tarvetta hiiskua löydöistään kenellekään. Niinpä saamme nähdä pastorien paikalla aina noita ekstrovertteja (ulospäin suuntautuneita) tyyppejä, jotka suoltavat uskonnollista jargoniaan sujuvasti, mutta vähän kuin pastorin rooli olisi se tärkein ja varsinkin siihen liittyvä sosiaalinen arvostus. Sujuvat sanat ja hyvä ulosanti tuntuvat riittävän, mutta jonkin soittopelin näpelöinti lisää tietenkin arvostusta paljon.
Olen tämän vuosituhannen ajan etsinyt sisäisillä korvillani puhetta, joka kertoisi hengellisestä aikuisuudesta, mutta ei pelkästään siitä, vaan kuulumisesta Jumalan valtakunnan älymystöön. Hengellisen älymystön jäsenet – sellaiset kuin Paavali ja muut apostolit – puhuvat jatkuvasti Jumalan salaisuuksia. He avaavat teologisia periaatteita, selittävät vertauksia, mutta puhuvat myös profeetallista sanaa. Eivät he pelkästään toista Raamattua tai kirkon opetuksia, vaan he tuovat esiin eläviä sanoja ja maustavat ne henkilökohtaisella näkemyksellä. Heillä on aina jokin tuore näkökulma tuttuihinkin asioihin.
Raamatussa on salaisuuksia, joita pitää jatkuvasti avata ja selittää, sillä ne eivät tahdo oikein pysyvästi sulautua meihin ja jäädä ymmärrykseemme. Suurin salaisuus on Kristuksen persoona. Siinä missä juutalainen uskon perinne ymmärtää Messiaan olevan Israelin kuningas, siinä Kristus on jotakin paljon enemmän. Ajatus, että Kristuksen omat ovat samaa ruumista Messiaan kanssa ja Jeesus on tämän ruumiin Pää, on juutalaiselle uskolle umpisalaisuus. Monille kristityillekin tuntuu olevan vaikea käsittää, että olemme samaa ruumista vanhan liiton pyhien kanssa, vähän kuin peilikuvana. Ruumiin anatomian tunteminen voi auttaa, kun mietimme, miten moni ruumiin elin koostuu kahdesta puoliskosta. Sydän ja maksa ja jotkin muutkin elimet ovat yhteisiä – mitähän merkitystä sillä on uskon kannalta? Voimme ajatella, että jos olemme uudestisyntyneet, aloitamme Kristuksen ruumiin kantasoluna ja eriydymme sitten, kun kutsumuksemme ja armoituksemme meille avautuu.
Jos Kristuksen persoona on salaisuus ja Kristuksen tunteminen suuri haaste, sisältyy tähän pakettiin muitakin salaisuuksia, kuten risti. Syventymättä nyt ristin teologiaan, voimme kaikessa rauhassa miettiä näitä arvoituksia, joita uskon todellisuus meille esittää. On turha hätäillä viisauden hankkimisessa, sillä se kasvaa hitaasti hengellisen kasvun myötä.
Tämä on suuri salaisuus: minä puhun Kristuksesta ja kirkosta. Ef.5:32 UT2020.
Kristuksen salaisuus, seurakunnan mysteeri, ristin merkitys, maailman luominen, Pyhän Hengen ja Jumalan sanan keskeinen rooli – eteemme avautuu uskon maailmassa yhä uusia asioita, joihin tulisi sijoittaa paljon pohdintaa, jos mielimme ymmärtää niitä perinpohjaisesti. Mietiskely ja rukous on syytä liittää Raamatun lukemisen yhteyteen (tai missä muodossa harrastammekin sanan kuulemista), vähän kuin ruuansulatus kuuluu yhteen syömisen kanssa. Rohkaisen siis paneutumaan Raamatun ilmoitukseen, sillä se on sisäinen rikkautemme. Järki ei aina riitä, mutta viisauden ja näkemisen henki on apunamme (Ef.1:17).
Uskomme salaisuus on suuri, niin kuin tunnustamme: Ruumiillisena hän ilmestyi, oikeamieliseksi hänet julisti Henki. Enkeleille hän näyttäytyi, kansoille häntä julistettiin. Maan päällä häneen uskottiin, kirkkauteen hänet nostettiin. 1.Tim.3:16 UT2020.
Copyright © 2024 Simo Papunen
Vartiopaikka 