RSS

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2023

Jeesukseen sitoutuminen

Tai siis toivon, että saisimme kaikki toisiltamme rohkeutta yhteisestä uskostamme. Room.1:12 UT2020.

Nykyihmiselle sitoutuminen on vaikeata, varsinkin sitoutuminen Jumalan valtakunnan asioihin. Myös uskovien keskuudessa voi tavata henkilöitä, joiden sitoutuminen Raamatun sanaan tai Kristuksen seuraamiseen on puolinaista. Vakaumuksellisuus tai omistautuminen hengelliselle elämälle on suuri haaste jo sinänsä eikä sen haasteen edessä ole avuksi ainakaan penseä seurakunta.

Näemme, että ihmisiä temmataan mukaan politiikkaan ja urheiluun, pelimaailmaan ja elokuvien harrastamiseen, matkailuun tai rahan sijoittamiseen. Mikä vaan saa ihmiset sitoutumaan kaikenlaisiin halpa-arvoisiin tavoitteisiin. Omistautuminen löytää kyllä kohteensa vaikka kodin sisustamisesta tai autoista, ehkä moottoripyöristä tai muskeliveneistä. Ihmiset täyttävät jotakin tyhjää tilaa sielussaan harrastuksella, josta tulee likimain elämän tarkoitus.

Saahan Jumalan ihmiselläkin olla harrastuksia, mutta niiden ei saisi muodostua ohdakkeiksi, jotka tukahduttavat oraalle nousseen hengellisen kasvun (Luuk.8:7). Hengellinen kasvu on tärkeää, sillä sitoutuminen Jumalan valtakunnan tavoitteisiin saa merkitystä kunnolla vasta, kun uskoon tulleesta on tullut uskossaan aikuinen. Eihän ketään luonnollista ihmistäkään lähetetä työelämään, jos hän on vielä lapsi. Teinejäkin lähetetään lähinnä kesätöihin. Niinpä sielunvihollisella on kiire keksiä kaikenlaisia maailmallisia menoja ja tyhjänpäiväisiä harrastuksia seurakunnan nuorille, etteivät he vaan ehdi kasvaa siihen ikään, jolloin Jumalan kutsu voi osua kohdalle.

Tavallaan ihmisen kyky sitoutua uskon vakaumukseen on jo käynyt läpi testin, kun hän on selviytynyt kasvussaan aikuisuuteen tai sen kynnykselle. Tätä sitoutumista uskon tien kulkemiseen houkutuksista ja vastuksista välittämättä Jumala todella arvostaa. Jeesus ilmaisi sen näin: Jos haluaa olla minun palveluksessani, on seurattava minua. Minun palvelijani on siellä missä minäkin. Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. Joh.12:26 UT2020.

Niinpä valmistaudu siihen, että sitoutumisesi Jeesuksen seuraamiseen on tähän asti ollut lähinnä harjoitusta. Aivan pian sinulle heitetään haaste, jonka tavoite näyttää olevan aivan liian suuri ja mahdoton. Ota tavoite vastaan, sillä se sisältää Jumalan takuun. Herra antaa kaiken, mitä tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan. Hän antaa voiman, hän antaa Hengen voitelun. Häneltä tulee inspiraatio ja johdatus, häneltä yhteistyökumppanit. Älä siis pelkää, vaan mene rohkeasti eteenpäin. Ota haltuun elämäntyösi näky. Sinun kasvusi on tähdännyt tähän.

Tiedän sinun tekosi. Olet noudattanut käskyjäni etkä ole kieltänyt nimeäni, vaikka voimasi ovat vähäiset. Siksi olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Ilm.3:8 UT2020.

Kommentit pois päältä

Kirjoittanut Simo : 31.10.2023 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu, Uusi

Uskossa ja toivossa

29 Lok

Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa. Minä sanoin: ”Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon.” Valit.3:17-18.

Elämässä tulee aallonpohjia, jolloin synkät tunnelmat valtaavat mielen. Tuskin kukaan selviää elämästä ilman vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, jotka koettelevat elämänhalua. Meidän luonteemme yksi tärkeimpiä mittareita on se, miten toivumme näistä ankeista kokemuksistamme. Jos olemme uskossa, on näissä elämän laaksoissa mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Tällä tavoin uskovalla kasvaa sekä luonne (koko persoonallisuus) että kristillinen usko (ja kyky toivon säilyttämiseen) ja ne nivoutuvat yhteen. Emme saavuta tällaista kasvua ilman koettelemuksia. Kovia kokeneet muistavat, kuinka helposti Jumala joutuu tulilinjalle. Valitusvirren tavoin syytämme Jumalaa siitä, että hän on syyllinen meidän kovaan kohtaloomme.

Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Tärkein niistä on kuitenkin rakkaus. 1.Kor.13:13 UT2020. Tämä jae kohdistaa huomiomme rakkauteen. Mutta on hyvä ymmärtää myös toivon merkitys. Toivo on tärkeä koettelemusten keskellä. Jos menetämme toivomme, saatamme menettää elämänhalumme ja päätyä jopa itsemurhaan. Niinpä kun uskovaa koetellaan, ei ainoastaan usko ole testissä, vaan myös toivo – toivo paremmasta, toivo selviytymisestä, toivo muutoksesta ja uudesta voimasta, toivo taivaasta ja ikuisesta elämästä. Siinä missä usko jo murenee, toivo vielä elää. Niinpä saamme kokea Jeremian kanssa myös toivon uuden viriämisen:

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:21-24.

Jostain sieltä sielun syvyyksistä aina löytyy se toivon kipinä ja uskon sitkeys. Jumala on istuttanut sen uskovan ihmisen sisimpään. On lohdullista, että usko on sittenkin niin sitkeää laatua oleva osa hengellistä elämää ja sen elinvoima riittää silloinkin, kun koemme ylivoimaisia vaikeuksia. Jumalan meidän sieluumme istuttama usko on vahvaa, sitkeää, elinvoimaista – kuolematonta. Jos se välillä nuutuukin, se virkistyy aina nopeasti Raamatun sanasta ja rukouksesta.

Heitetään siksi pois kaikki taakat ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Niin jaksamme juosta loppuun asti sen kilpailun, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen. Hänestä usko sai alkunsa, ja hänessä se tulee täydelliseksi. Edessään olevan ilon vuoksi hän kesti nöyryytyksen ristillä. Hän ei piitannut siitä, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, jotta ette väsähtäisi ja antaisi periksi. Miten paljon hän saikaan kestää syntisten vastustusta! Hepr.12:1-3 UT2020.

Kommentit pois päältä

Kirjoittanut Simo : 29.10.2023 Kategoria/t: Rohkaisu

Varo kostamasta

27 Lok

Älä välitä tuosta kelvottomasta miehestä, Nabalista! Nimi on miestä myöten. Tyhmyri on hänen nimensä, ja tyhmyrinä hän pysyy. Minä, palvelijasi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä lähetit, mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, Herra on nyt pysäyttänyt sinut ennen veritekoa eikä ole antanut sinun kostaa omin käsin. 1.Sam.25:25-26.

Kosto on aina lihan teko ja vahingoksi, jos Jumalan ihminen sellaiseen syyllistyy. Tunteet vain tahtovat viedä, kiukku nousta, asioita jäädä hampaankoloon, kostonhalu jäädä hautumaan. Tarvitaan Hengen voimaa ja kokemuksen tuomaa viisautta, tarvitaan itsehillintää. Nabalin tapauksessa Abigail vetosi Nabalin persoonaan: hän on niin kahjo, että ei kannata nähdä vaivaa moisen tomppelin takia. Abigail ymmärsi myös, että Daavidin kutsumus oli liian merkityksellinen, että sitä kannattaisi tahrata millään harkitsemattomalla teolla, joka vaarantaisi Daavidin maineen.

Tarvitsemme vastaavia tunteita hillitseviä tekijöitä, kun meissä nousee kostonhalu. Rohkaiseminen ja kannustuksen jakaminen ovat tärkeitä taitoja, mutta niin on myös nöyryytetyn ihmisen tunnekuohun tyynnyttäminen. On hyvä, jos voi vakuuttaa tuohtuneen ihmisen, että vastapuoli on toiminut niin tyhmästi, että hän ei ansaitse minkäänlaista huomiota, saati vastareaktiota.

Loukattujen tunteiden kanssa joudumme testiin. Onko meissä lopultakaan kanttia olla antamatta samalla mitalla takaisin? Riittääkö meillä itseluottamusta pidättyä vastareaktiosta? Onko kutsumustietoisuutemme sillä tasolla, että mikään loukkaava vihapuhe ei meitä hetkauta? Tajuammeko taistelun tuoksinassa, että meidän ei kannata alentua samalle tasolle? Tiedämmekö, että kyse on kuitenkin vain yrityksestä saada keskittymisemme herpaantumaan?

Daavidille oli tärkeää nousta Nabalin halpamaisuuden yläpuolelle. Hänen tulevaisuutensa kannalta oli tärkeää säilyttää sopiva arvokkuus. Jos hän olisi tiennyt olevansa tuleva kuningas, hän varmaankin olisi arvioinut Nabalin mitättömäksi vastustajaksi. Tosin Daavid tiesi kutsumuksensa, mutta jaksoiko hän vahvasti uskoa siihen joka hetki?

Ymmärrämme, kuinka tärkeää Jumalan ihmisen on olla selvillä omasta kutsumuksestaan. Jos tietää olevansa Jumalan silmissä arvokkaan kutsumuksen saanut, ei jaksa suivaantua kaikenlaisten hölmöjen huuteluista. Loppujen lopuksi he ansaitsevat enemmän sääliä kuin raivoa. On tilanteita, joissa uskon sisaren tai veljen panos tulee avuksi: rohkaisun sana, tyynnyttelevä neuvo, järjen ääni tai muu hengen innoittama ele tulee avuksi.

Haluan siis vahvistaa uskoasi, että sinä saat olla avuksi ystävillesi, tueksi toisille uskon tien kulkijoille, rohkaisuksi hengen mukaiseen elämään, kun vihollinen yrittää sotkea ihmisten välejä tai häiritä jonkun elämäntyötä. Sinä saat antaa balsamia kipuihin ja lievittää nöyryytyksen aiheuttamaa tuskaa. Saat levittää laastaria loukatun lähimmäisesi haavoihin. Sinä saat auttaa toisia pahana päivänä ja tukea kompastelevia, pitää pystyssä kaatuvia, sinä saat tyynnytellä tunnekuohun valtaan joutuneita ja ohjata veljiä ja sisaria rauhan tielle, hyvyyden ja sovinnon kokemiseen. Jeesuksen nimessä, Kristuksen armon tähden, hänen valtakuntansa menestymiseksi ja hänen kunniansa kiitokseksi, aamen!

Kommentit pois päältä

Kirjoittanut Simo : 27.10.2023 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu, Uusi

Jumalan hyvä työ sinussa

25 Lok

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6 KR92.

Osaatko sanoa tarkemmin, mistä ”hyvästä työstä” tässä puhutaan, jonka Jumala on sinussa aloittanut? Ainakin minä olen taipuvainen ajattelemaan, että siinä tarkoitetaan pelastusta yleensä ja sitä työtä, jota Jumala meissä tekee, kun hän auttaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen hengelliseen kasvuun ja hedelmän kantamiseen. Mutta voidaan myös ajatella, että siinä tarkoitetaan jotakin henkilökohtaisempaa, joka koskee sinun kutsumustasi ja palvelutyötäsi täällä ajassa. Jos luemme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua alusta vaikkapa 11 jaetta, löydämme sellaisia tarkentavia ilmaisuja tuolle epämääräiselle ”Jumalan hyvä työ teissä”-termille, josta filippiläisiä kiiteltiin: ”ilosanoman levitystyö”, ”rakkauden kasvaminen”, ”viisauden ja harkinnan lisääntyminen” ja ”hyviä hedelmiä”. Myöhemmin vielä jakeessa 29 Paavali lisää näihin hyveisiin ”kärsimisen Kristuksen vuoksi”.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee meitä näillä sanoilla: Niin jaksamme juosta loppuun asti sen kilpailun, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen. Hänestä usko sai alkunsa, ja hänessä se tulee täydelliseksi. Hepr.12:1-2 UT2020. Jeesus Kristus on siis ”aloittanut” meidän uskomme ja hän huolehtii, että ”se tehdään täydelliseksi”. Tämä on englanninkielessä käännetty ”the Author and the Finisher of our faith”, siis ”uskomme alullepanija ja loppuun saattaja”.

Paavali siis oli varma, että Jeesus Kristus saattaisi loppuun työnsä, jonka oli aloittanut Filippin seurakunnan jäsenissä. Koskee yhtä hyvin meitäkin. Usein vain omalta kohdalta tuntuu, että Jumalan työ ei edisty minussa ollenkaan. Poljen paikallaan tai jopa taannun. Jos yhtään koet samaa, olet jyvällä siitä, mitä haluan sanoa sinulle tänään.

Ole turvallisella mielellä, Herra itse huolehtii, että Jumalan työ sinussa menee eteenpäin ja tulee kerran loppuun suoritetuksi. Et ole oman itsesi varassa. Sinun kykyjesi varaan ei näin ratkaisevaa prosessia ole uskottu. Sinulla on oma pieni vastuualueesi, mutta Kristuksella on kokonaisvastuu ja voit luottaa häneen – hän ei jätä kesken kättensä työtä. Voimme psalminkirjoittajan tavoin luottavaisin mielin rukoilla:

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Kommentit pois päältä

Kirjoittanut Simo : 25.10.2023 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

Jumalan hidastelut

23 Lok

Ei Herra hidastele täyttäessään lupaustaan, vaikka jotkut ajattelevatkin niin. Hän on vain kärsivällinen teitä kohtaan. Hän ei tahdo kenenkään tuhoutuvan vaan toivoo, että kaikki muuttaisivat elämänsä suunnan. 2.Piet.3:9 UT2020.

Jumalan teot, luominen ja Jeesuksen tekemät ihmeet, tapahtuvat omassa aikaikkunassaan. Eivät ne yksistään ajoitu tiettyyn hetkeen, vaan niiden kesto on myös yksilöllinen. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Saarn.3:1. Tiede on alustavasti selvittänyt kaikkeuden luomisessa erilaisten kohteiden vaatiman keston. Tähdet ottavat aikansa syntyäkseen kaasupilvistä, galaksit syntyvät tähdistä ja tähtisumuista tietyn pitkän ajanjakson aikana, planeettajärjestelmät vievät oman aikansa kehittyä. Jotta Maan kaltainen elinkelpoinen planeetta saattoi syntyä, tarvittiin mm. supernovia, jotta Tellukselle olisi syntynyt sopiva määrä kaikenlaisia elämälle tärkeitä alkuaineita. Miljardi vuotta on järjelle aika käsittämätön ajanjakso – käsitämmekö edes miljoonaa vuotta.

Jumala osaa siis olla hidas. Hän osaa käyttää aikaa monipuolisesti hyväkseen. Jokin ihme voi tapahtua hetkessä, mutta useimmat Jumalan tekemät ihmeet vievät aikaa. Myös ihmisen luominen otti aikaa pari miljoonaa vuotta ja homo sapiens seuloutui ainoaksi ihmislajiksi joskus 40.000 vuotta sitten. Erilaiset mutaatiot ovat kuitenkin muovanneet ihmisen perimää koko ajan. Luomisen pitkä prosessi jatkui siis evoluutiona. Mutta Jumala oli Luojan ominaisuudessa evoluutionkin takana.

Kun käännymme Jumalan puoleen pyytäen jotakin tiettyä asiaa rukouksessa, on hyödyllistä tiedostaa Jumalan tapa käyttää aikaa. Moni sanoo sitä viivyttelyksi tai vitkasteluksi, hitaudeksi ehkä. Jumalan tapa toimia vaatii meiltä kärsivällisyyttä. Toisaalta voimme ymmärtää, että Jumala vastaa heti, mutta vastaus voi viipyä matkalla.

Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana… Dan.9:23. Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Dan.10:12.

Joskus taas vastaus viipyy ulkonaisista syistä. Kun israelilaiset olivat valloittamassa Luvattua maata, liitonarkkua kannettiin joukkojen edellä ja kantajat pysähtyivät Jordanin rantaveteen. Siinä he odottivat varpaat märkinä, että vesi jakautuisi. Mutta vesi ei jakautunut ja Joosuan väki joutui kokemaan uskon koetuksen. He eivät nähneet, että kaukana ylävirran suunnassa tapahtui mullistus: yläjuoksulta virtaava vesi pysähtyi ja patoutui kuin muuriksi kaukana Adamin kaupungin luona, lähellä Saretania. Joos.3:16. Kesti aikansa, että vesi alkoi laskea. Ajan myötä se häipyi kokonaan ja joen pohja tuli näkyviin. Lopulta israelilaiset saattoivat kulkea joen poikki kuivaa myöten.

Entä jos lapsesi olisi kuolemansairas ja sinun pitäisi odottaa Jumalan vastausta huomiseen? Johannes kertoo tällaiseen uskon testiin joutumisesta Joh.4:49-53.

Näitä koetuksia joudumme kestämään. Koetukset ovat usein hyvin yksilöllisiä ja niiden kesto vaihtelee, niiden vaativuus voi kasvaa, mutta kun selviämme niistä, ne myös palkitsevat sitä enemmän. Hengen voima, joka ilmenee hyvin läpäistyn koettelemuksen jälkeen, voi olla murtava ja sen siunaus voi ulottua kauas.

Niinpä Jumalan Henki lupaa sinulle, että sinä saat koota voimasi, olla kärsivällinen ja kestää siinä koetuksessa, joka sinua painaa tänään. Sinun kestävyytesi on ollut ankarassa testissä, mutta voitto on lähellä. Herra ilmestyy ja sinä saat iloita ylitsevuotavasti. Läpimurto joka tulee on siunaukseksi monille.

Kommentit pois päältä

Kirjoittanut Simo : 23.10.2023 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu, Uusi